Opinnäytetyö - Siirtymisen avustaminen Hippocampe-maastopyörätuoliin

Toimintakyky

Toimintakykyä voidaan kuvata monin eri tavoin. Maailman terveysjärjestö WHO on laatinut toimintakyvyn, toimintarajoitteiden sekä terveyden kansainvälisen luokittelujärjestelmän ICF-luokituksen. Suomessa muun muassa Kela suosittelee luokituksen käyttöä kuntoutuksen suunnittelussa, tavoitteiden asettamisessa sekä vaikuttavuuden arvioinnissa. ICF-luokitus kuvaa toimintakykyä kokonaisvaltaisesta biopsykososiaalisesta näkökulmasta, jossa terveydentilan lisäksi otetaan huomioon suoritukset ja osallistuminen sekä yksilö- ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutus.

Ympäristötekijät voivat joko edistää tai rajoittaa toimintakykyä. Esteetön ympäristö mahdollistaa pyörätuolin käyttäjän yhdenvertaisen osallistumisen esimerkiksi työhön tai harrastuksiin. Vastaavasti haastava ympäristö, kuten vaihteleva maasto voi estää pyörätuolia käyttävän henkilön osallistumisen kokonaan.

Toimintakykyä tukevat ympäristötekijät, kuten tarkoituksenmukainen apuväline, mahdollistavat yhdenvertaisen osallistumisen ja kaikille kuuluvan hyvän elämänlaadun sekä mahdollisimman sujuvan ja itsenäisen arjen.

Hippocampe-maastopyörätuoli yhdenvertaisen osallistumisen edistäjänä

Videoillamme apuvälineinä toimivat siirtyjän oma sähköpyörätuoli sekä maastossa liikkumiseen soveltuva Hippocampe-maastopyörätuoli. Hippocampe-maastopyörätuoli soveltuu kolmirenkaisena pyörätuolina monenlaiseen maastoon kuten metsäpoluille ja uimarannoille. Maastopyörätuoli liikkuu hyvin myös lumella. Talvikäytössä eturenkaaseen kiinnitetään suksikotelo ja myös takarenkaat on mahdollista vaihtaa suksiin. Tämä edistää siirtyjän liikkumista ja yhdenvertaista osallistumista ympäristötekijöistä, kuten säästä tai kuljettavan maaston olosuhteista riippumatta.

Miten toivoisit itseäsi avustettavan?

Ennen siirtymisen avustamista on selvitettävä siirtyjän toimintakyky ja ne asiat, joissa hän mahdollisesti tarvitsee avustusta. Hyvä ja arvostava tapa tähän on kysyä siirtyjältä, mikä on hänelle luontainen tapa siirtyä, ja miten hän toivoo itseään avustettavan. Jos siirtyjää avustetaan liikaa, hän ei saa mahdollisuutta olla aktiivinen.

Siirtyjä ei siis ole passiivinen siirrettävä, vaan aktiivinen toimija. Avustajan tehtävä on tukea häntä käyttämään toiminta- ja liikuntakykyään parhaalla mahdollisella tavalla.

Kuten kaikessa kanssakäymisessä, vuorovaikutuksella on tärkeä rooli myös siirtymistilanteessa.

Katsekontakti, avoin kehonkieli ja aktivoiva kosketus viestivät siirtyjälle kiireettömyyttä ja luovat tilanteesta turvallisen. Lisäksi on tärkeää havainnollistaa joko sanallisesti tai visuaalisesti, mitä seuraavaksi tapahtuu ja varmistaa, että siirtyjä tietää, mihin hän on siirtymässä.

Siirtymisen periaatteet

Siirtymistä valmistellessa tulee varmistaa, että ympäristö, jossa siirrytään, on turvallinen. Siirtymiselle tulee olla riittävästi tilaa ja alusta mahdollisimman pitävä. Avustaminen toteutuu pehmeällä ja laajalla kämmenotteella.

Oikea kehon kohta aktivoimiselle on se, mihin liike tuntuu juuttuvan, eli ei esimerkiksi nivelalueet, missä itse liike tapahtuu. Vaatteista ja kainaloista tarttuminen tai kädestä vetämien eivät aktivoi siirtyjää käyttämään omaa toimintakykyään.

Kun siirtyjä on oikeassa alkuasennossa ja häntä aktivoidaan oikeasta kohdasta, voidaan lihasvoiman lisäksi hyödyntää myös painovoimaa liikkeen aikaansaamiseksi.

Pyörätuolista seisomaan noustessa oikea alkuasento siirtyjällä on istuminen riittävän lähellä pyörätuolin reunaa. Siirtyjän jalkojen tulee olla koukistettuna pyörätuolin etureunan alla ja jalkaterien tulee olla tukevasti maassa.

Siirtyjän kallistuessa ylävartalosta eteenpäin, hänen painopisteensä siirtyy vaivattomasti jalkojen päälle. Tällöin ylös ponnistaminen on kevyempää ja vaatii vähemmän lihasvoimaa. Näin myös tarvittavan avustuksen määrä pienenee.

Teksti: Heini Anttila & Iida Vappula

Siirtymisen avustaminen pyörätuolista Hippocampe-maastopyörätuoliin

Siirtymisen avustaminen Hippocampe-maastopyörätuolista omaan pyörätuoliin